Huolestuttaako korona?

Yle kysyy lukijoiltaan, huolestuttaako tai pelottaako nykyinen koronatilanne? Tässä vastaukseni:

Ehdottomasti huolestuttaa, tämä vuosi on ollut pahempi kuin mikään aiemmista vuosista: 1.1.2022 koronakuolemia oli 1728. Tänään niitä on 5467. Eli tämän vuoden aikana koronaan on kuollut lähes 4000 suomalaista ja nyt eletään vasta alkusyksyä. Ja syksyksi odotetaan uuttaa aaltoa. Uutisista on saanut lukea, kuinka terveydenhoito on ylikuormittunut ja sairaaloiden päivystykset niin ruuhkautuneita, että hoitoa voi joutua odottamaan tuntikausia ja osaa potilaista on suoraan kielletty tulemasta päivystykseen akuuteista vaivoista huolimatta. Ruuhkiin on toki useita syitä, mutta tuskin niitä ainakaan auttaa se, että sairaaloissa on 700 koronapotilasta ja samaan aikaan suuri osa henkilökunnasta on itse sairaana koronatartunnan vuoksi. Joka tapauksessa nyt on syytä yrittää välttää itse joutumasta päivystykseen tai sairaalaan.

Tartunnat leviävät kaikkialla, nyt erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa, joissa ei ole enää käytännössä mitään suojatoimia ja niissäkin toimitaan vajaalla miehityksellä, kun osa opettajista on sairaana koronatartunnan vuoksi. Lisäksi tiedetään, että jokainen koronatartunta lisää riskiä sairastua pitkäaikaiseen oireyhtymään, joka saattaa kestää vuosia ja johtaa työkyvyttömyyteen. Se saattaa aiheuttaa myös hermosto- ja aivovaurioita. Lisäksi koko ajan saadaan lisää tietoa siitä, että jokainen tartunta heikentää immuniteettia ja altistaa muille sairauksille kuten diabetekselle, sydän-, keuhko- ja munuaissairauksille.

Tilanne on kriittinen, mutta jostain syystä terveysviranomaiset, johtavat poliitikot ja osa mediasta tuntuu elävän täysin eri todellisuudessa. Jo epidemian alussa THL rauhoitteli, että epidemia tuskin tulee Suomeen. Sitten kun se kuitenkin tuli, sen pysäyttämiseksi ei kuulemma voi tehdä mitään. Sen jälkeen eritysesti Mika Salminen on julistanut pandemian aikana aina parin kuukauden välein, kuinka pandemia on Suomessa loppusuoralla, suojatoimet voi purkaa eikä koronasta tarvitse enää parin kuukauden kuluttua huolehtia. Joka ainoa kerta hän on ollut väärässä, mutta se ei ole estänyt häntä toistamasta samaa ennustetta kerta toisensa jälkeen mediassa, eikä kukaan ole kertaakaan kysynyt aiemmista pieleen menneistä ennusteista. Nytkin, epidemian ollessa pahimmillaan ja Suomen pitäessä Euroopan koronakuolintilastojen kärkisijaa, THL lähinnä teeskentelee, että pandemia on ohi. Kaikki suojatoimet on purettu, jopa maskisuositus, vaikka se on käytännössä ilmainen ja tiedetään ehkäisevän tehokkaasti tartuntoja.

Alunperin maskeista julkisuudessa käyty vääntö olikin varsinainen farssi. Maskien käyttöä ensimmäisenä suositellut Tervahauta suorastaan lynkattiin julkisuudessa sekä muiden virkamieste että poliitikkojen toimesta. Kun tutkimus toisensa jälkeen kuitenkin todisti maskien tehon ja kaikki muut maat ottivat ne käyttöön, maskisuositus taivuttiin lopulta antamaan meilläkin suunnilleen viimeisenä maana Euroopassa. Toki myös moni muu tieteellinen tieto on omaksuttu Suomessa vasta kauan muiden maiden jälkeen, usein sivuuttaen WHO:n ja ECDC:n suositukset. Näin kävi paitsi maskien, myös testauksen ja rokotteiden suhteen. Pääasiallista ilmavälitteisyyttä ei tunnuta tunnustettavan vieläkään, vaan edelleen ensisijaisena torjuntakeinona suositellaan käsienpesua, maskeista ja tehostetusta ilmanvaihdosta ei yleensä muisteta edes mainita.

THL ei toki ole ainut taho, joka kunnostautui pieleen menneissä ennusteissa. 6.9.2021 sekä Helsingin Sanomat että MTV lopettivat päivittäisten koronatartuntojen uutisoinnin, koska “koronan uhka on väistymässä” ja halusivat “hälventää koronapelkoja”. Myös pääministeri Marin julisti 24.9.2021, että korona on selätetty ja nyt saa taas “mennä, kokea ja tehdä”. Korona ei ollut kuitenkaan vielä selätetty, vaan päin vastoin epidemina pahimmat vaiheet ja suurin osa koronakuolemista olivat vasta tulossa. Näihin ennusteisiin luottaen suurin osa suojatoimista kuitenkin purettiin ennenaikaisesti ja luultavasti myös moni luopui henkilökohtaisista suojatoimistaan, koska mitään pelättäväähän ei enää pitänyt olla. Tämän seurauksena tartunnat karkasivat käsistä ja tuhansia kansalaisia sairastui ja kuoli. Osa heistä luultavasti juuri siksi, että oli julkisuudessa nähtyihin kantoihin luottaen luopunut suojatoimistaan ja jatkanut normaalia elämää. Kukaan ei kuitenkaan näytä ottavan mitään vastuuta siitä, että nuo julkisuudessa annetut virheelliset ennusteet ja tilannekuvat ovat todennkäisesti syynä siihen, että tuhansia on kuollut ja sairastunut. Päin vastoin, nykyään kaikki tuntuvat teeskentelevän, että korona on ohi, vaikka siihen kuolee edelleen satoja kansalaisia joka kuukausi ja sairaalat ovat täynnä koronapotilaita.

Terveysviranomaisten kyvyttömyys korostuu, kun vertaa Suomen toimia moniin Aasian maihin, joissa on luotettu koko ajan viimeisimpään tietoon ja parhaisiin käytäntöihin kuten maskeihin ja ilmanvaihdon tehostamiseen ja joissa tartuntamäärät on pyritty pitämään koko ajana alhaisena, minkä ansiosta koronkuolemat ovat vain murot-osa Suomen luvuista, vaikka väestöntiheys paljon suurempi.

Tilanne on synkkä, viranomaiset ovat käytännössä luovuttaneet eikä minkäänlaista helpotusta näytä olevan tulossa tulevaisuudessakaan: kaikki toivo on laitettu sen varaan, että kunhan tarpeeksi moni on saanut tartunnan, siitä kertyisi väestöön immunitettia, joka lopulta johtaisi laumasuojaan. Tämä toivo on osoittatunut turhaksi: mitään pitkäaikaista immuniteettia ei synny, vaan uuden tartunnan voi saada jo kuukauden kuluttua edellisestä. Mitään laumasuojaa ei siis synny, vaan viruksella on koko ajan runsaasti alttiita tartutettavia. Päin vastoin jokainen taruntakerta vaikuttaisi heikentävän immuniteettia ja vaikka edellisisistä tartunnoista olisi selvinnyt vähällä, seuraavat tartunnat ovat kasvavalla todennäköisyydellä vakavampia. Siten sairastumisten ja kuolemia voi odottaa lisääntyvän entisestään ja sairaanhoidon kuormituksen niinikään kasvavan.

Pahin tilanne on heillä, jotka luottavat viranomaisiin eivätkä edes ole tietoisia siitä, millaisessa vaarassa ovat, kunnes jossain vaiheessa törmäävät omalla kohdallaan karuun todellisuuteen. Jos vaarasta on tietoinen, voi sentään omalta kohdaltaan suojautua parhaansa mukaan välttämällä tarpeettomia kontakteja ja väkijoukkoja varsinkin sisätiloissa sekä käyttämällä hengityssuojainta. Sillä on kuitenkin rajansa, mitä yksilö voi tehdä: jos perheessä on esim. päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia, ei heitä pysty käytännössä suojaamaan tartunnoilta mitenkään ilman itse koulujen ja päiväkotien tukea, mitä ei ole. Ja jos perheen lapset saavat tartunnan, tartuttavat he lähes väistämättä myös muut perheenjäsenet. Samoin jos joutuu työnsä puolesta lähikontaktiin muiden ihmisten kanssa, tarvitsee terveyssyistä avustajan tai on esim. vanhainkodissa, ei tartuntoja käytännössä voi täysin estää. Tosin vaikka riskiä ei pystyisikään täysin poistamaan, kannattaa se silti yrittää minimoida niin pieneksi kuin mahdollista. Tämäkin yksinkertainen periaate vaikuttaisi unohtuneen terveysviranomaisilta, joiden kanta näyttäisi olevan, että jos tartuntoja ei voida estää kokonaan, sitten niitä ei kannata yrittää estää lainkaan.

Kovin paljoa muuta ei voi tehdä kuin minimoida riskit omalta kohdalta niin pieneksi kuin voi ja toivoa, että tartuntoja ei osuisi omalle kohdalle ainakaan kovin montaa kertaa ja että mikään niistä ei johda pitkittynesiin oireisiin toivoa, että jossain vaiheessa viranomaiset tai poliitikot tulisivat järkiinsä ja ryhtyisivät tekemään toimia tartuntamäärien hillitsemiseksi ja ehkä ottaisivat oppia paremmin menestyneiltä Aasian mailta. Jos niin ei näytä käyvän, täytyy jossain vaihessa oman ja perheen terveyden suojelemiseksi harkita muuttoa johonkin sellaiseen maahan, jonka terveysviranomaiset osaavat työnsä.